Oulujärvi

Kotimaanmatkailu avartaa. Olin juuri Oulujärvellä Kainuussa Manamansalon saaressa retkeilemässä. Manamansalo on Suomen sisävesien viidenneksi suurin saari . On tosin sanottava, että Manamansalo on enemmän saarimainen kuin monet muut, koska se on laajojen vesimassojen ympäröimä ja mantereesta selvästi erottuva. Ainoastaan pohjoisesta se on kiinni mantereeseen sillalla ja etelässä lossilinjalla.

Oulujärvi on tunnettu Suomen suurimmista sisävesien selistään, joista suurin on järven itäosan Ärjänselkä. Myös Niskaselkä (kuvassa) on massiivisen kokoinen. Kaistale vastarantaa jäi jopa horisontin taakse, mikä toi merimäistä tunnelmaa.

Varsinkin hyvällä kesäsäällä Manamansalo on varmasti hieno paikka. Nyt ei sää oikein mahdollistanut uimista, mutta luonnonkauneuden pystyi silti huomaamaan. Saaren rannoille on tunnusomaista erittäin hieno hiekka, joka levittäyy pitkiksi hiekkarannoiksi. Länsirannalta, Teeriniemen leirintäalueelta pohjoiseen, oli hieno, koskematon hiekkaranta. Ei huono paikka kesänvietolle, jos siellä päin on.

Nyt hieman koleammalla säällä rannalla loikoilu oli syytä unohtaa ja keskittyä patikointiin. Mielenkiintoista kyllä, saaresta löytyy kirkasvetisiä, jyrkkärantaisia suppulampia. Näitä lampia on useita - osa pienempiä, osa hieman suurempia. Kuvassa oleva Kokkojärvi oli ehkä vaikuttavin lammista - kirkkaasta vedestä saattoi havaita sinne kaatuneet puunrungot ja korkeat rantatörmät nousivat parikymmentä metriä. Lampi saa ilmeisesti vetensä pohjavedestä, sillä mitään puroja sinne ei laske.

Saarella on myös runsaasti korkeita hiekkatörmiä. Kuvassa on törmiä saaren länsirannalta Niskaselän rannalta. Ulapan aallot syövät pehmeää hiekkamaata ja puunrungot kaatuilevat jyrkänteeltä. Saaren itäpuolella törmät nousevat korkeimmillaan jopa 30 metriin, mutta yrityksemme etsiä näitä törmiä epäonnistui - rämmimme turhaan mökkien pihoissa ja metsissä epämääräisten ohjeiden perusteella.

Saaren länsilaidalla, jossa leirintäalueemmekin sijaitsi (saarella on myös toinen leirintäalue itälaidalla), on retkeilyalue, jossa polut on hyvin merkitty ja "nähtävyyksien" luo pääsee helposti. Myös suuri osa lammista on sillä suunnalla, joten se oli hyvä tukikohta ympäristön tutkailuun.

Osa Manamansalon viehätystä on saaren pitkä ja vaiheikas historia. Esimerkiksi saaren kirkko tuhottiin karjalaisten ja kainuulaisten välisissä rappasodissa 1500-luvulla - Manamansalon alkuperäinen kirkonkello löytyy nykyään Solovetskin luostarista Vienanmereltä, jonne karjalaiset sen veivät. Vanhan kirkon paikalla seisoo nykyään muistomerkki. 1800-luvulla puolestaan Oulujärven selillä seilasi "merirosvoja", jotka piileskelivät järven saarissa ja ryöstivät alueen rannikkokyliä. Kulkuvälineenä tosin oli soutuvene, eikä purjelaiva. Reijo Heikkisen kirjoittama Manamansalon saarikylän vaiheita on mielenkiintoinen katsaus saaren historiasta ja taustasta kiinnostuneille. Muut netistä löytyvät sivut ovat lähinnä leirintäalueiden yms. sivuja, joissa ei ole yleisluonteista tietoa saaresta. Sama ongelma tuntui vaivaavan myös siinä, ettei yksityiskohtaisia karttoja tuntunut olevan saatavilla.

Vaikka saaren leirintäalueet olivatkin lähinnä lapsiperheiden suosiossa, eikä kyse ole mistään extreme-retkeilykohteesta, oli se käymisen arvoinen paikka. Näkemistä riitti parin päivän oleskelun ajaksi. Paremmalla säällä siellä viihtyisi ehkä pidempäänkin.

Kuvat: (c) Annika Kettunen