Aalto-korkeakoulu ja prekaarit opiskelijat

Helsingin uusi "innovaatioyliopisto" on nyt sitten saanut nimen - siitä tulee Aalto-korkeakoulu. Alvar Aalto ja funkkisarkkitehtuuri ovat kyllä ihan kivoja juttuja, joten mikäs siinä. Aalto-korkeakoulu on kärkihanke yliopistokentän läpäisevissä uudistuksissa, jossa pyritään innovaatioiden lisäämiseen yhdistämällä korkeakouluja ja tuomalla uusia, entistä markkinaehtoisempia toimintamalleja.

Megafonissa on erinomainen kirjoitus opiskelijoista ja yliopistojen kehityksestä. Aihe liippaa läheltä esimerkiksi Imperiumi-lukupiirissä ja Vapaa Joensuu -porukassa käymiämme keskusteluja tietotyön noususta ja postfordismista. Vanha, kontrolloitu kahdeksasta neljään -tehdastyö on pikku hiljaa muuttumassa ns. uudeksi työksi, jossa itse työ ja muu elämä yhdistyvät tavalla, jossa on vaikea erottaa toista toisesta. Muutos tuo mukanaan sekä negatiivisia että positiivisia puolia. Positiivisista puolista uskaltaisin väittää, että monet nuoret eivät edes halua säännöllisiä päivätöitä, jos vain ne voivat välttää.

On loogista, että myös yliopistokentässä tapahtuu samansuuntaisia muutoksia kuin muussa yhteiskunnassa. Megafonin kirjoituksessa on mielenkiintoinen pointti, että yliopiston asema tiedontuotannon monopolina on häviämässä. Kehitys on mielestäni loogista, sillä eihän tieto voi olla sidoksissa hallinnollisten yksiköiden rajoihin. Hyvä esimerkki kehityksen suunnasta on se, miten paljon opiskelijat lukevat ja oppivat kurssien ulkopuolella: omalla kohdallani etenkin järjestötyössä, opintopiireissä ja sosiaalifoorumeissa olen omaksunut paljon uusia asioita, unohtamatta Wikipediaa ja muita nettiyhteisöjä.

Olen yllämainitun kirjoituksen tekijöiden kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että tulevaisuudessa opiskelijoiden toimeentuloa tulee katsoa muusta kuin sosiaalihuollollisesta näkökulmasta. Jaottelu opiskeluaikaan, joka vietetään pieteettisesti ulkomaailmalta sulkeutuen opiskelemalla ja sitä seuraavaan kovapalkkaiseen työelämään, on aikansa elänyt. Vain pieni osa valmistuneista pääsee vakituisiin oman alan töihin. Kaikki kuitenkin vaikuttavat kiivaasti tietopääoman syntyyn järjestö- tai vapaaehtoistyössä, harjoitteluissa, työmarkkinatuella ja kuka mitenkin. Opiskelijat ovat prekaareja, ja järkevä tavoite tulevaisuudessa on tulonsiirtoperiaatteinen perustulo yhdistettynä edullisiin asumiseen ja joukkoliikenteeseen - kutsuttakoon kombinaatiota vaikka metropolituloksi, kuten Vapaa Joensuu -kokoontumisessamme tehtiin.