Kulttuurillista yksisilmäisyyttä

Jyväskylässä oli juuri pikatahtinen squatti, eli talonvaltaus. Valtaajat eivät kauaa ehtineet olla Senaatti-kiinteistöjen omistamassa rakennuksessa Jyväskylän yliopiston kampusaluella, ennen kuin heidät häädettiin.

Asiasta käytiin vilkasta keskustelua netissä, kuten huomaa valtaajien blogin kommenteista. Suuri osa kommenteista oli tyyliin "hipeille pamppua" tms. Kommentit kertovat vastentahtoisuudesta tällaista toimintaa kohtaan. Taustalla lienee ennen kaikkea arvomaailman autoritaarisuus, vaikka tutkimuksen mukaan kohtuullisen moni hyväksyykin talonvaltaukset.

Autoritaariset asenteet (tai usein puhutaan arvokonservatismista) tuntuvat olevan yleisiä ainakin joidenkin nuorten keskuudessa. Tällainen kehitys on tullut hieman yllätyksenä minulle, joka ehdin tuudittautua 2000-luvun vaihteen vaihtoehtokulttuurin läpimurtoon. Netin kommentoijista moni on suhteellisen nuori, joten kommenttivyöry kertonee jotakin asenneilmastosta.

Samaan aikaan kuitenkin yhteiskunta painottaa yhä enemmän kulttuuria, nimenomaan massakulttuuria. Massakulttuuri on muovilla päällystettyä ja standardisoitua puuroa, joka leviää omia kanaviaan pitkin (MTV taitaa olla jo menneen talven lumia). Kuitenkin massakulttuurin pitäisi ymmärtää elävän symbioosissa vastakulttuurin kanssa. Jos esim. 1920-luvulla mustien amerikkalaisten paheksuttu jazz ei olisi vastakulttuurina lyönyt itseään läpi, olisi nykyajan massakulttuurilla huomattavasti vähäisemmät rakennusaineet. Samoin nyt niin sliipattu hip hop -skene olisi jäänyt syntymättä, jos 1980-luvulla olisi toimittu samalla logiikalla.

Kieltämällä moniarvoisuuden yhteiskunnassa tämä tietotaloutta tavoitteleva yhteiskunta kyllä ampuu itseään pahasti jalkaan. Squatteja sulkiessa voisi miettiä, miten suuri rooli squateilla on ollut esim. Barcelonan, Amsterdamin tai Berliinin kaupunkikulttuurille ja sitä kautta niiden imagolle. Turistivirrat noihin paikkoihin tuovat ihan konkreettistakin hyötyä, joskin pitäisi muistaa että niiden viehätyksen takana on pitkä kehitys.

Entisajan vastakulttuuri on jalostunut tämän päivän valtakulttuuriksi. Kuvaavaa on, että esim. Radio City aloitti 80-luvulla toimintansa vallatun talon alakerrassa ja on nyt kai jonkinlainen vakiintunut brändi. Muusikoiden kohdalla siirtyminen räkäisistä luolista kirkkaille estradeille on ihan positiivinenkin juttu, ei vähiten kuulijakunnan laajenemisen kannalta. Kuitenkin, mikäli vastakulttuurilta häviää elintila ja porukka vain rahastaa mainstream-kulttuurilla, näivettyy kehitys väkisinkin.

Nyky-Suomi haluaa sliipata ulkokuorensa ja tehdä musiikista vientituotteen. Nightwish, Lordi tai muut eivät kuitenkaan synny tyhjästä, vaan ne tarvitsevat ammennettavakseen laajan ja vivahteikkaan kulttuurielämän, johon mahtuu myös vähemmän salonkikelpoista ja epäkaupallisempaa ainesta. Ajatus kulttuurielämästä, joka koostuu vain terävimmästä kärjestä on yhtä järjetön kuin DDR:n urheilusysteemi. Kohta varmaan lahjakkaat muusikot viedään koulutusleireille, jossa heistä koulitaan hittilistojen valtiaita.