Korkeakoulupolitiikassa riittää vauhtia

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun aloitin opinnot yliopistossa vuonna 2003. Sen jälkeen on siirrytty Bolognan prosessin mukaisesti uuteen tutkintorakenteeseen ja otettu käyttöön laki opintoaikojen rajauksesta vuonna 2005 ja vuosi sen jälkeen tehtiin Joensuun yliopistossa hallinnorakenneuudistus, jossa laitokset lakkautettiin ja esimerkiksi historian laitos siirtyi humanistisesta yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekuntaan. Itsekin olin kantamassa Varnitsan lippua, kun laitos, tai oikeastaan oppiaineryhmä muutti humikselta tien toiselle puolelle uuteen tiedekuntaan näyttävällä marssilla. Samalla poistuivat laitosneuvostot, hallinnon alin päättävä elin jossa oli opiskelijaedustus. Opiskelijoiden sananvalta yliopiston asioihin kaventui selkeästi.

Nähtävästi tähänastisissa mullistuksissa ei ole ollut tarpeeksi yhden ihmisen opiskeluajalle. Vuonna 2010 Joensuun ja Kuopion yliopistot tulevat yhdistymään Itä-Suomen yliopistoksi. Prosessi on monimutkainen ja jo tähän mennessä on nimityksillä ja rakenteilla käyty savo-karjalaiseen tyyliin sopivaa viäntöä ja venkoilua. Vuosi sitten puhuttiin vielä federaatiosta, itsenäisten yliopistojen liitosta, sitten liittoyliopistosta (silloin vakuuteltiin, että kyse ei ole yliopistojen yhdistymisestä) ja lopulta yllätys yllätys - muutaman vuoden päästä Joensuu ja Kuopio muodostavat yhden yliopiston.

Yhdistyminen sinällään ei välttämättä ole hyvin toteutettuna mikään uhka opiskelijoille tai henkilökunnalle. Maailmalla on paljon monella kampuksella toimivia yliopistoja, jotka koostuvat erillään olevista, vahvoista yksiköistä. Joskus näitä yksiköitä luullaan jopa omiksi itsenäisiksi yliopistoikseen, mistä paras esimerkki lienee University of London ja sen osana London School of Economics. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan välttämättä salli samanlaista toimintamallia. Esimerkiksi anglosaksista school-mallia ei suomalainen korkeakoulujärjestelmä tunne. "School" tarkoittaa tässä yhteydessä suurta yliopistomaista yksikköä, joka kuitenkaan ei ole itsenäinen yliopisto. Suomessa ei toisaalta ole totuttu, että jonkin yliopiston osa voisi olla kovin itsenäinen. Tämä on ymmärrettävää ottaen huomioon yliopistojen pienen koon. Schoolien pitäisi olla vähintään koko Joensuun yliopiston kokoisia voidakseen olla mitenkään verrannollisia University of Londonin schooleihin. Jos opetusministeriö ei Itä-Suomen yliopiston kaavailemaa school-mallia hyväksy, pyrkimys ns. suurtiedekuntien (kaavailtu suomenkielinen nimitys schoolille) luomiseen on mielestäni hylättävä, varsinkin jos niiden alle ei tule muita alarakenteita kuin oppiaineet.

Myös muualla Suomessa tapahtuu. Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto valmistelevat yhteistyötä nimikkeellä Sisä-Suomen yliopistoallianssi. Kuten Itä-Suomen yliopistohankkeessakin, on hanketta perusteltu sillä, että jos yliopistot itse eivät ryhdy uudistuksiin, opetusministeriö tulee ja sanktioi esim. vähentämällä rahoitusta tai määräämällä jonkin koulutusalan lopetettavaksi. Kyseessä on melko inhorealistinen ajatuskulku. Vetoamalla opetusministeriön auktoriteettiin esitetään, että ei ole vaihtoehtoja. Samalla yritetään virittää jonkinlaista "keskustelua", jolla ei ole juuri merkitystä, koska jokatapauksessa on vain yksi mahdollinen kehityssuunta. En hirveästi ihmettele, miksei ketään juuri kiinnosta tähän keskusteluun osallistua.

Yliopistokenttä on monien ristiriitaisten tavoitteiden taistelutantereena. Innovaatioiden perään haikailevien yrityselämäorientoituneiden mielestä tarvittaisiin ulkopuolista rahoitusta ja fuusioita. Aluepoliittiset ja koulutusalakohtaiset intressit painavat myös vaakakupissa. Turbokapitalistisessa uudistushuumassa sivistysyliopisto on vaarassa jäädä jalkoihin. Monet tähänastisetkin uudistukset ovat osoittautuneet henkilökuntaa rasittaviksi, kuten yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä.

Koko korkeakoulupolitiikassa tarvittaisiin selkeämpää ja ennakoitavampaa linjaa - syö opiskelijoiden ja henkilökunnankin motivaatiota, jos koko ajan saa olla varpaillaan, mitä yliopiston päänmenoksi seuraavaksi keksitään.